Lento sujui mainiosti eika aikaakaan, kun laskeuduin jo Queenstowniin. Ensivaikutelma oli aivan mahtava. Vuoria oli joka puolella ja maisemat olivat muutenkin upeat.
Rinkan hihnalta napattuani suunnistin suoraan ulos etsimaan kyytia keskustaan. Linja-autoja ei ollut maisemissa, joten taksi oli ainoa vaihtoehto. Kavelin taksitolpalle, jossa kaksi kanadalaista reppureissaajaa odotti myos kyytia. Kysyin sopisiko heille kimppakyyti kaupungille ja eihan se heille tuottanut ongelmaa. Tulipahan taksissakin saastettya.
Taksimatkan aikana maisemat paranivat entisestaan. Queenstown sijaitsi tosi kirkasvetisen jarven rannalla ja vuorten ymparoimana.
Sunnuntaina oli vuorossa kaupunkiin tutustuminen. Tutustuin hostellilla malesialaiseen laakariin Bongiin, joka oli tullut viettamaan muutaman viikon lomaansa Uuteen-Seelantiin. Kiertelimme hanen kanssaan kaupungilla ja pitihan sita kayda terassilla muutamalla oluella, kun oli niin hieno ilmakin.
Maanantaina olikin sitten jo kauan odottamani benji-hypyn vuoro. Bong paatti tulla myos hyppaamaan, joten eipahan tarvinnut yksin jannittaa :)
Kyseessa oli maailman toiseksi suurin benji: 134m hyppy Nevis-joen ylapuolella. Aivan mahtava kokemus! Jos aiotte matkustaa Uuteen-Seelantiin niin tata ei passaa missata :D
Benji-hypyn jalkeen paatimme lahtea kavelemaan Bongin kanssa vuorille. Valitsimme korkeimman vuoren, joka oli 1750m korkea Ben Lomond. Minulle tama oli ensimmainen kerta, kun kiipean vuorille, mutta Bong oli kiipeillyt lukuisia kertoja Malesiassa. Tehtava osoittautui huomattavasti raskaammaksi mita odotin. Varsinkin alkumatka oli erittain raskas, kun kavelimme vahintaan 45-asteista vuorenseinamaa ylospain. Paastyamme alkumatkan raskaasta metsikko-osuudesta puuttomalle osuudelle, nakymat olivat aivan upeat!
Paluumatka oli tietenkin huomattavasti helpompi kuin nousu, vaikka jalat olivatkin kiipeamisesta todella vasyneet ja meinasivat pettaa aina silloin talloin. Lopulta paasimme takaisin hostellille ja olimme kylla todella vasyneita eika pystyssa meinannut pysya. Reissumme kesti 5-6 tuntia, joten ihan hyvin tuli liikuntaakin pitkasta aikaa.
Tiistaina paatin menna ajamaan motocross-pyoralla vuoristoon. Kohde oli tosi lahella benji-hyppy paikkaamme. Ensin oppaamme testasi meidat maastoradalla, jotta han nakisi etta osaamme hallita pyoraa ja pysymme pystyssa :D Minun ja oppaan lisaksi ryhmassamme ei ollut kuin isa ja poika Australiasta, joten mukavan pieni ryhma oli. Testiradan jalkeen paasimmekin sitten itse asiaan. Ajelu kesti pikkasen yli kaksi tuntia ja oli erittain hauskaa. Kapeat sora/kivitiet olivat todella haastavia, ja koska en ollut ajanut monttupyoralla aikaisemmin, piti ajamiseen keskittya 100 prosenttisesti. Jyrkkia yla- ja alamakia oli paljon ja niissa oli todella apua siita, etta oli ajanut moottoripyoralla aiemmin, koska muuten tasapaino pyoran kanssa olisi luultavasti pettanyt. Reippaan puolen tunnin ajamisen jalkeen pyora ja jyrkat soratiet alkoivat kuitenkin tuntua jo tutuilta eika pyoran kasittely ja ajaminen sorateilla tuottanut enaa minkaanlaisia ongelmia. Aivan mahtava kokemus! Harmi, etta Suomessa ei ole samanlaisia vuoristoja.
Keskiviikkona alkoikin sitten 10 paivan seikkailumatkani Queenstownista aina pohjoissaaren Aucklandiin asti. Ilmoittauduin aamulla ryhmaan hostellin lahella sijaitsevassa hotellissa, jossa ensi yo tulisi vietettya. Ensimmaisen paivan ryhman kanssa vietimme Queenstownissa. Monet ihmiset ilmoittautuivat extreme-aktiviteetteihin, koska he olivat saapuneet Queenstowniin vasta hiljattain, mutta itse paatin viettaa taman paivan budjetilla ja saastaa rahaa tuleviin kohteisiin, olinhan kerennyt kuluttaa rahaa aktiviteetteihin Queenstownissa jo ihan tarpeeksi :-)
Paatimme menna kreikkalaisen Vassiliksen, brasilialaisen Barbaran, itavaltalaisen Claudian ja saksalaisen Anjan kanssa laheisella kondoli-hissilla ylos vuorelle, josta oli todella hienot nakymat kaupungille ja jarvelle seka niita ymparoiville vuorille. Vuoren paalla oli myos makiautorata, joka tuli muutamaan kertaan laskettua. Hauskaa oli. Loppupaiva menikin sitten ihan vain rentoutuessa hotellilla ja tutustuessa uusiin ystaviin.
Torstaina lahdimme liikkeelle jo heti aikaisin aamusta ja suuntasimme kohti Fox Glacier nimista kylaa. Matkat taittasimme ryhman omalla bussilla. Bussimatka Fox Glacierille kesti nelisen tuntia. Kyla oli todella pieni eika mitenkaan erikoinen, mutta sen lahella sijaitseva valtava jaatikko teki siita suositun turistikohteen. Iltapaivalla lahdimmekin sitten oppaan johdolla tutustumaan jaatikkoon.
Hieman maisemia valilla Queenstown-Fox Glacier
Hieman maisemia valilla Queenstown-Fox Glacier
Ensin kavelimme noin tunnin verran vuorenharjannetta, jotta paasimme jaatikolle. Sinne paastyamme laitoimme piikit kenganpohjiin, jotta pysyisimme pystyssa jaatikolla kavellessamme. Valtava jaatikko oli todella vaikuttava naky. Jaan valuessa laaksoon se sulaa pikkuhiljaa koko ajan, mutta vuoren paalla uutta jaata kehittyy koko ajan ja se taas valuu ajan myota laaksoon, joten jaatikko pitaa aika lailla saman muotonsa koko ajan.
Ryhmamme jaatikolla
Tama kuva onkin sitten kylan laheiselta jarvelta
Perjantaina suuntasimme kohti etelasaaren isointa kaupunkia Christchurchia. Ihmisia siella asuu noin 350 000, joten mitenkaan valtavan kokoinen kaupunki se ei ole. Matkalla pysahdyimme Hokitika nimisessa pikkukaupungissa. Siella kavimme katsomassa Uuden-Seelannin kansallissymbolia, kiwi-lintua pienessa elaintarhassa. Kiwi on kanan kokoinen yollinen lentokyvyton lintu, joka elaa pelkastaan Uudessa-Seelannissa. Yksiloita on jaljella noin 55000, mutta lukumaara vahenee koko ajan petojen saalistaessa lintua, joten kiwi onkin erittain suojeltu lintu. Uusi-Seelantilaisia monesti kutsutaankin linnun nimen mukaan kiweiksi.
Kiwi pyorayttaa melkein vartalonsa kokoisen munan.
Kia-lintu kalastelemassa ruokaa lounaspaikassamme
Christchurchiin paastyamme majoituimme keskella kaupunkia sijaitsevaan hotelliin. Christchurch on erittain siisti ja natti kaupunki. Saatuamme romppeemme huoneisiin lahdimme porukalla illalliselle, josta jatkoimme suoraan baariin ja tutustumaan kaupungin yoelamaan.
Lauantaina jatkoimme sitten etelasaaren pohjoisosassa sijaitsevaa Nelsonia kohti. Matkalla pysahdyimme Kaikourassa, jossa oli mahdollisuus menna katselemaan valaita tai uimaan delfiinien tai hylkeiden kanssa. Vaihtoehdot tuntuivat turhan kalliilta, joten tyydyin kavelyreittiin meren rannalla, mika ei ollut laisinkaan huono vaihtoehto.
Kun koko ryhma oli jalleen kasassa, jatkoimme matkaa kohti Nelsonia. Puolen tunnin ajomatkan paassa Kaikourasta pysahdyimme katselemaan hylkeita, jotka lohoilivat rantakivikossa. Nelsoniin saavuimme kuuden aikoihin. Soimme hotellilla paivallisen ja kavimme kavelemassa rannalla, mutta sitten olikin jo aika painua pehkuihin, silla seuraava paiva oli varattu kokonaan aktiviteeteille Nelsonissa.
Sunnuntaina oliki sitten taas aikainen heratys. Tanaan paatin menna lentamaan lentokonetta. Kylla, luitte aivan oikein :D Minunkin piti varmistaa oppaalta, etta kuulin oikein, kun han kertoi ensimmaista kertaa tasta mahdollisuudesta. Enkahan millaan voinut jattaa tata tekematta. Kyseessa oli pienikokoisen, kaksitasoisen stunttilentokoneen lentaminen seka silmukoiden ja pyorahdyksien suorittaminen. Lentokone oli kaksipaikkainen. Itse istuin etupenkilla ja kouluttaja istui takapenkilla. Kouluttaja suoritti nousun ja laskeutumisen, mutta ilmaan paastyamme paasin itse lentamaan lentokonetta. Kouluttaja oli tietenkin koko ajan valppaana ottamaan ohjat kasiinsa, jos jotain sattuisi. Lentokoneen lentaminen oli kuitenkin todella helppoa ja kone oli erittain kettera. En ole koskaan kuullut, etta missaan paasisi itse lentamaan stunttikonetta, eika tallaista mahdollisuutta olekaan kovin monessa paikassa. Jalleen kokemus, jota ei passaa missata jos naille seuduille eksyy. Aivan mahtavaa! (www.uflyextreme.co.nz)
Hehe, lentaja-assa :D
Kunnon aidot ja alkuperaiset lentajalasit ja lentajalakki, ainakin melkein :)
Iltapaivalla suuntasimme farmille, joka jarjestaa mm. monkija-safareita. Osa porukasta osallistui muutaman tunnin kestavaan safariin. Muutama meista, mina mukaanlukien, menimme pelaamaan paintballia farmilla sijaitsevalle paintball-kentalle. Hauskaa oli.
Maanantain maaranpaamme oli Wellington. Ensin oli vuorossa bussimatka Pictoniin, joka kesti talla kertaa onneksi vain tunnin verran. Pictonista otimme lautan Wellingtoniin, joka sijaitsee siis pohjoissaaren etelakarjessa ja on Uuden-Seelannin paakaupunki.
Wellingtoniin saavuimme jo iltapaivalla. Ennen hotellille menoa kavimme keskella kaupunkia sijaitsevalla kukkulalla, jossa mm. Taru Sormusten Herrasta trilogiaa kuvattiin. Loppupaiva meilla oli itsenaista aikaa tutustua kaupunkiin.
Teraspallo leijui ilmassa keskella toria?!? ;)
Joku julmetun kokoinen dinosaurus-aikainen strutsi tai jotain Wellingtonin museossa
Tiistaina suuntasimme kohti Taupoa, jonne kesti bussilla ainakin 5 tuntia. Matkalla pysahdyimme taas muutamassa paikassa katselemassa Uuden-Seelannin ihmeita.
Valtava kumisaapas (joka oli pettymyksekseni tehty kuitenkin teraksesta :P) lounaspaikassamme jossain tuppukylassa en muista missa :)
Iso kiehuva muta-amme Taupon lahella. Haju oli aika kuvottava.
Taupoon paastyamme menimme suoraan hotellille. Iltapaivalle oli taas varattu omaa aikaa, mutta moni vain rentoutui hotellilla. Illalla menimme kaymaan paikallisessa pubissa, jossa osallistuimme tietokilpailuun, joka osoittautui melko vaikeaksi. Emme jaaneet odottamaan tuloksia, koska emme uskoneet voittavamme ja aamulla oli jalleen aikainen heratys.
Keskiviikko aamuna jouduimme siis heraamaan taas aikaisin, jotta ehtisimme paivan aktiviteetteihin Rotoruassa. Bussimatka sinne kesti onneksi ainoastaan vahan reilun tunnin. Hotellille paastyamme kamat huoneeseen ja akkia takaisin bussiin. Ensiksi menimme kaymaan paikallisessa maori-kylassa (maori on Uuden-Seelannin alkuperaiskansalainen), jossa kylan asukas toimi oppaana kierroksellamme kylassa. Kyla oli muutenkin melko poikkeuksellinen. Rotorua sijaitsee erittain lampoaktiivisella maaperalla ja kylassa olikin mm. muutama geysir seka 95-asteisia vesialtaita ja maasta nousi vesihoyrya miltei joka paikassa. Kylalaiset jopa keittivat kasviksia naissa vesialtaissa seka keittivat kanaa "hoyrystamalla" niita maaperaan rakennetuissa "uuneissa". Kierroksen jalkeen soimme kylan ravintolassa lounasta, joka oli valmistettu mitenpa muutenkaan kuin kylalaisten omaan tapaan. Eritoten "hoyrystetty" kana oli erittain herkullista.
Oppaamme nayttaa kuinka he keittavat kasviksia kiehuvassa vesialtaassa
"Hoyrystamiseen" tarkoitettu "uuni"
Kaksi maoria ja meikalainen (niin ja mina oon siis keskella)
Lounaan jalkeen lahdin sitten laskemaan koskea. Ryhmastamme lahti niin monta henkea, etta saimme kolme 8 hengen venetta tayteen (kussakin veneessa 6 amatooria+2 opasta/ammattilaista). Koskenlasku tapahtui Kaituna nimisessa joessa, jossa on 1m, 3m ja 7m vesiputoukset (tama 7m vesiputous on maailman suurin kaupallisen koskenlaskun keskuudessa). Lasku kesti noin tunnin verran ja oli aivan uskomattoman hauskaa!
7m vesiputous ja kyllahan se vahan janskatti :D
Kuten naette, yks tyyppi meidan veneessa lensi pois kyydista :D
Jokisurffausta eli melotaan vastavirtaan kohti pienta vesiputousta, jolloin veneen keula painuu hieman veden alle ja etupenkkilaiset kastuvat ihan reippaasti :)
Koskenlasku kavi ihan tyosta, joten hotellille takaisin paastya paivallinen nassuun, muutama tunti lohoilya porealtaassa ja sitten nukkumaan.
Torstai oli jalleen aktiviteettien paiva. Itse paatin menna tutkimaan maanalaisia luolastoja Waitomoon, joka sijaitsi muutaman tunnin ajomatkan paassa Rotoruasta. Talle reissulle meidan ryhmasta lahti 7 henkea. Ja kokemus oli jalleen kerran aivan mahtava! Suorituspaikalle paastyamme vedimme ensin 1cm markapuvut yllemme, koska luolastoissa virtaa jokia, joiden vesi on erittain kylmaa seka valjaat, joita kaytimme laskeutumisissa vuorenseinamia pitkin. Heti luolansuulle paastyamme meita odotti 20m laskeutuminen syvemmalle luolastoihin. Eihan se muu auttanut kuin tiputtautua koyden varassa roikkumaan ilmaan ja aloittaa laskeutuminen. Alussa hieman jannitti mutta laskeutuminen osoittautui melko helpoksi. Naita laskeutumisia meita odotti viela kolme lisaa, jotka tapahtuivat kaikki vesiputouksissa. Hyvinhan niissa kastui :D Luolastot olivat myos paikka paikoin erittain ahtaita ja joissakin kohdissa piti ihan ryomia, jotta sopi menemaan lapi. Luolastoissa haahuilua kesti pikkuisen vajaa kolme tuntia ja kokemus osoittautui jalleen mainioksi ja rahan arvoiseksi. Valitettavasti kameraa ei voinut ottaa luolastoihin mukaan, koska se oli kastunut aivan totaalisesti, joten kuvia ei tasta tapahtumasta ole.
Tanaan oli myos yhden ryhmalaisemme syntymapaiva, jota juhlistimme keilauksen ja tietenkin baari-illan merkeissa. Kaikkien oli myos maara pukeutua joksikin, joka tulee jostain muusta maasta kuin omastaan.
Perjantai olikin sitten seikkailumatkani viimeinen paiva. Maaranpaamme oli muutaman tunnin ajomatkan paassa sijaitseva Uuden-Seelannin suurin kaupunki Auckland. Matkalla pysahdyimme viela Matamata nimiseen pikkukaupunkiin, jossa lahes kaikki Taru Sormusten Herrasta Konnun (Shire) kuvaukset on tehty, mika kylla nakyi melko selvasti. Matkamme paattyi Sky Tower:lle, josta oli upeat nakymat Aucklandin ymparille.
Auckland Sky Tower
Aucklandissa vietin viela muutaman paivan ennen kuin lensin takaisin Nelsoniin. Nelsonin lentokentalta Australiassa tapaamani seelantilainen kaverini tuli minut hakemaan ja suuntasimme hanen kotiinsa Golden Bayhyn, joka sijaitsi kahden tunnin ajomatkan paassa Nelsonista. Hanen luonaan minun oli tarkoitus viettaa uuteen vuoteen asti.
Joulun vietimme kaverini tuttavaperheen luona Nelsonissa. Heilla oli talo meren rannalla. Kavimme purjehtimassa ja kajakoimassa merella seka uimme piha-altaassa ja lohoilimme porealtaassa. Hieman erilainen joulu kuin Suomessa, mutta tosi mukavaa oli silti. Joulua Uudessa-Seelannissa juhlitaan 25. paiva, joten jouluruoan soimme joulupaivana.
Uusi vuosi meni myos Nelsonissa, jossa tapasimme Joen, johon myos tutustuin Ausseissa. Joe asui Nelsonissa aivan keskustan tuntumassa. Uusi vuosi meni perinteisesti alkoholin ja juhlimisen parissa :)
Menin Joen luokse punkkaamaan 2. paivaan asti, jolloin alkoikin sitten matkani takaisin kohti koto-Suomea. Seuraava maaranpaa Singapore.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti